Tammikuu vaihtui helmikuuksi ja Etelä-Suomeenkin on tullut luminen talvi pakkasineen. Kaamos on Suomen pohjoisimmissakin osissa ohi. Jo vähäinenkin lumi tuo valoa ja puhtautta, pakkaset taas lisäävät lumen pysyvyyttä. Synnyin ja kasvoin Lapissa, jossa oman kokemukseni mukaan talvi alkaa jo loka-marraskuussa (minulle talvi on se hetki kun lumet ovat pysyvästi maassa). Maaliskuussa 2011 muutin kotiseuduiltani Helsinkiin. Tuolloin Lapissa paukkuivat pakkaset ja hiihtokelit olivat komeimmillaan – Helsingissä kukkivat krookukset ja poikkeuksellisen lämmin kevät sai rohkeimmat pukeutumaan t-paitaan. Kevään kuluessa ja kesän lähestyessä lämpömittari oli lähes poikkeuksetta hellelukemissa. Kesä- ja heinäkuussa oli yli +30 astetta lämmintä useina päivinä.

Lapissa asuessani en kokenut kaamosta masentavana, vaan pikemminkin nautin tuosta vuosittaisesta polaariyön ajanjaksosta, jolloin aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle napapiirejä korkeammilla leveysasteilla. Suomessa kaamos ajoittuu paikkakunnasta riippuen johonkin ajankohtaan marraskuun lopusta tammikuun puolenväliin. Ylipäätäänkin pohjoiskalotilla kaamos alkaa leveysasteesta riippuen aikaisimmillaan suunnilleen syyskuun loppupuolella, päättyen viimeistään suunnilleen maaliskuun puolenvälin paikkailla. Eteläkalotilla kaamos taas ajoittuu suunnilleen maaliskuun loppupuoliskon ja syyskuun loppupuoliskon väliin. Talven kaamoksen vastakohta on kesäinen keskiyön aurinko, eli polaaripäivä, joka Suomessa kestää pisimmillään yli 70 vuorokautta. Lapin kesäöissä on hyvinkin omaleimainen tunnelmansa mm. yöttömästä yöstä johtuen. Ilma ei välttämättä kuitenkaan ole lainkaan lämmin vaikka aurinko olisi yölläkin horisontin yllä.

Vaikka Lapissa ei talvella aurinkoa kaamokseen aikaan nähdäkään, on kuitenkin lunta toisinaan yli puolikin vuotta heijastamassa valoa, ja kesäisin saamme aurinkoa ympäri vuorokauden. Lapissa asuva voi siis ”kylpeä” valossa suurimman osan vuodesta. Osittain valoisuudesta johtuen en kaivannut matkustelua, mutta muutettuani etelään, on matkailusta tullut tärkeä osa elämääni. Muutoksen sai vahvimmin aikaan valonpuute. Aurinkoisten kesäpäivien vaihtuessa syksyn sateisiin ja synkkään lumettomuuteen, kaipaan luonnonvaloa. Ensihätään minulle riittää pienikin määrä lunta heijastamaan valoa, mutta valitettavan monina talvina on satanut mustaan maahan kaatamalla vettä vielä tammikuussakin. Tähän kuitenkin tuli hienoinen muutos pari vuotta sitten, kun muutimme aviomieheni ja koiriemme kanssa pääkaupunkiseudulta hieman pohjoisemmas Uudellemaalle, jonne ilmeisesti meren lämmin ja sulattava vaikutus ei tunnu niin selkeästi, ja saammekin nauttia lumisemmista talvista pidempään kuin vaikkapa vielä Helsingissä asuessamme.

Viime vuonna tein useita kotimaan- ja ulkomaanmatkoja, ja tällekin vuodelle on tulossa jo ainakin kuusi matkaa, joista neljä Suomen rajojen ulkopuolelle. Lähes kaikki matkustamisen muodot kuormittavat luontoa, vesistöjä ja ilmakehää, joten tuon kuormituksen vaikutuksia voi kaventaa kiinnittämällä huomiota esimerkiksi loman ajan kulutuskäyttäytymiseensä. Vaikka arkipäiväinen kulutustottumukseni kestää melko hyvin tarkastelua, on matkusteluni iso risti ja siksi yksi kimmoke tehdä vieläkin kestävämpia ratkaisuja myös ennen lomamatkoja. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Olemme mieheni kanssa seuraavaksi lähdössä reilun viikon reissulle Yhdistyneisiin arabiemiraattikuntiin – Dubaihin ja pääkaupunki Abu Dhabiin. Koska majoitumme suurimman osan matkasta Airbnb -majoituspalvelun kautta asunnossa jossa on pyykkikone, otamme matkalle mukaamme ainoastaan tuotannossaan vastuullisen Jack Wolfskinin suurehkon päiväretkirepun ja J.W:n pienen rinkan, jotka menevät lentokoneeseen käsimatkatavaroina. Matkamme aikana Dubaissa ja Abu Dhabissa on talvi, mutta lämmintä voi päivisin olla yli +30 astetta. Arabiemiraatit on islaminuskoinen valtio, ja heillä on uskontonsa vuoksi toive muillekin kuin muslimeille pukeutua väljiin, vähintään polvet, olkapäät ja dekolteen peittäviin, läpinäkymättömiin vaatteisiin. Tämä koskee siis sekä naisia, että miehiä. Uimarannalla ja -altaalla voi naiset käyttää bikineitä ja miehet uimahousuja. Pukeutumistoiveen toteutuksen suhteen jokainen vierailija tekee oman ratkaisunsa, kantaen vastuunsa mahdollisista seuraamuksista.

Kun ottaa huomioon, että reiluksi viikoksi vaatteet ja uima-asut kulttuuritoiveita kunnioittaen, hygienia- ja kosmetiikkatuotteet, kengät, kamera ja muut tavarat tulee mahduttaa reppuun, täytyy tosiaankin miettiä tarkkaan mitä pakata mukaan ja mitä jättää kotiin, ilman, että tarvitsisi ostaa paikanpäältä täydentäviä vaatetuksia ja tarvikkeita, joilla ei mahdollisesti tee matkan jälkeen mitään tai joita ei saa mahtumaan paluumatkalla mukaansa. Melko yleisenä tapana vaikuttaa olevan, että lomakohteissa lapsille ostetut muoviset vesilelut ja -kellukkeet yms. jätetään matkan päätteeksi majapaikkaan, josta ne valitettavan usein siivotaan suoraan kaatopaikalle. Myös kaunis ajatus uimalelujen jättämisestä loman viimeisenä päivänä uimarannalle seuraaville vedessä leikkijöille, voi saada surullisen lopun, kun lelut ajautuvat tuulten ja vuorovesien mukana meriin tekemään tuhojaan. Myös muoviset kertakäyttörantasandaalit ja virvoitusjuomapullot sekä uima-asut ja aurinkorasvat kuuluvat uimalelujen ohella matkailijan ympäristökuormittajiin. Täytyisi muistaa myös, että kuka nuo onnistuneiden lomiemme halvat ja kertakäyttöiset edesauttajat on valmistanut, ja mihin hintaan. Pahimmassa tapauksessa pieni lapsi, henkensä pitimiksi tulevaisuutensa ja henkensä uhalla. Monessakaan maassa ei ole yhtä pitkälle vietyä jätteiden lajittelua ja jatkojalostusta kuin vaikkapa meillä Suomessa. Mikäli kotona arkeemme ja lomaamme kuuluu kierrätys, tulisi ulkomaille mentäessä ottaa huomioon, ettei jätehuolto välttämättä ole lähelläkään suomalaista, ja näin pyrkiä jo ennen matkalle lähtöä ottamaan huomioon ja minimoimaan jätekuormituksensa matkakohteessa.

Mitä siis pakkaan mukaani tulevalle reissullemme? Lomamme ovat yleensä paljon aktiivista kävelyä sisältäviä, ilman illanviettoja yökerhoissa tai pitkäksi venyneitä lounaita rantabaareissa, joten tarvitsen mukaani lähinnä mukavia vaatteita ja hyvät kengät, sekä pitkille lennoille rennot vaatteet. Ihoni on erittäin vaalea ja herkkä palamaan, ja Persianlahden rannikolle on luvattu hyvinkin lämmintä säätä ja armotonta aurinkoa, joten lomavaatteisiini on valikoitunut lähes ainoastaan luonnonkuituja. Pakkaan reppuuni kymmenisen vaatekappaletta, jotka ovat pääosin luomumerinovillaa ja -puuvillaa sekä mulesing-vapaata merinovillaa. Keinokuituiset vaatteeni saavat tällä kertaa jäädä kotiin, sillä itseni tuntien tulen ”sulamaan”, joten on miellyttävämpää kulkea hengittävissä luonnonmateriaaleissa kuin hikoilla polyesteripussissa. Helsingin Yrjönkadulla on laadukas eettistä muotia ja luonnonkosmetiikkaa myyvä Nudge, josta löysin Liettualaisen About-merkin ihanan kevyet 50%/50% tenceliä ja merinovillaa sisältävät housut, sekä samaisen valmistajan pari toppia joissa on merinovillaa, silkkiä ja luomupuuvillaa. Mietit varmaankin, miksi otan villahousut mukaani kuumalle aavikolle. Merinovillan ominaisuus on pitää optimaalinen lämpötilä niin kylmässä kuin lämpimässäkin, joten se tuntuu viileässä lämpimältä ja lämpimässä viileältä. Merinovilla myös siirtää kosteutta eteenpäin ja kuivuu nopeasti, joten hikoillessa se ei tunnu nihkeältä. Antibakteerisen ominaisuutensa ansiosta se ei kovankaan hikoilun jälkeen ala haisemaan, ja usein pelkkä tuuletus riittää merinovillan huolloksi. Kengiksi lähtee mukaan rantaläpsyt, urheilusandaalit ja lenkkarit. Auringolta suojaan herkän hipiäni pitkähihaisilla ja -lahkeisilla vaatteilla, hellehatulla, aurinkolaseilla ja aurinkovoiteella.

Ollessani lapsi, perheeni ei matkustellut ulkomaiden ranta- tai kaupunkilomille. Harvat kesämatkailumme teimme 1980-90 -luvuilla kotimaassa eikä aurinkovoiteet kuuluneet matkavarustukseemme, sillä olihan se ”ihan turhaa ostaa 30 markkaa maksava aurinkorasva parin kerran käytön vuoksi, kun kotona Lapissa ei tarvitse aurinkorasvaa käyttää sitä vähääkään”. Ainoat tarvittavat suojavoiteet kesäisin olivat Off ja tervapihka sääskiä ja mäkäräisiä vastaan. Aurinkoisena päivänä laskettelurinteeseen, hiihtoladulle tai moottorikelkkailemaan mennessä sipaistiin valkoista sinkkivoidetta huuliin, poskipäihin ja nenän varteen. Aurinkovoiteita en ole siis käyttänyt vasta kuin Etelä-Suomeen muutettuani. Aurinkovoiteet ovat jostain syystä päässeet tarkempaan syyniini vasta viime aikoina, katsottuani jonkin dokumentin jossa sivumennen mainittiin kemiallisen UV-suojan sisältävien aurinkosuojavoiteiden liukenevan uidessa mereen, mm. saastuttaen vesistöä ja tuhoamalla sen kasvistoa. Herkkä ihoni tarvitsee voimakkaan suojakertoimen, ja aurinkovoiteen tulee olla enintään 100ml mahtuakseen lentoyhtiöiden vaatimaan käsimatkatavaroiden enimmäispakkauskokoon, joten lopulta mukaani valikoitui ranskalainen Biarritz Algamaris SPF 50-kasvovoide, sekä saman sarjan lapsille suunnattu SPF50 -tuote joka kestää vedenkin. Algamaris-sarjaa on kehuttu vuolaasti ja itse pääsenkin nyt ensi kertaa kokeilemaan niiden paljon hypetettyä tehoa, vähemmän huonolla omantunnolla mahdollisista aineen ikävistä vaikutuksista paikalliseen ekosysteemiin.

Muut matkaan pakattavat (luonnon-)kosmetiikkatuotteet ovat kotimaisen Flow Cosmeticsin alkoholiton ja säilöntäaineeton Luomu Ruusuvesi, joka hellii ja kosteuttaa kasvojeni herkkää couperosaan taipuvaista ihoa. Couperosainen iho ei tykkää alkoholista sisäisesti eikä ulkoisesti ”nautittuna”, joten olen siitäkin syystä tarkka miten kasvojani hoidan. Kun olen suihkutellut ruusuvettä, sipaisen kasvoilleni Aqua Oleumin kosteuttavaa, hoitavaa ja pehmentävää kylmäpuristettua Manteliöljyä. Mikäli tarvitsen tehokasta kosteutusta ja suojaa, nappaan nokareen Inkuton riittoisaa Shea- eli Karitevoita uudelleen täyttämästäni purkista, hieron ja lämmitän nokareen käsissäni ja levitän haluttuun kohtaan. Sheavoita käytän suojaamaan talven viimalta, huulirasvana ja jalkapohjienkin hoitamiseen. Sheavoissa on luonnostaan aurinkosuojakerroin 4.

Jotta säästyisimme päivittäin edes yhden tai kahden vesipullon ostamiselta, matkalle mukaan lähtee myös ympäristövaikutuksistaan ja työntekijöistään huolehtivan Camelbakin juomapullo, joka ei muun muassa sisällä monissa muovituotteissa, kuten kertakäyttöastioissa, esiintyvää haitallista muoviyhdistettä BPA (Bisfenoli A), jonka epäillään häiritsevän ainakin hormonitoimintaa, sekä niinikään monivastuullisen SIGG:n juomapullo jossa on mm. patentoitu EcoCare-sisäpinnoite, joten pullosta ei liukene juomaan mitään siihen kuulumatonta.

Kuten aiemmin mainitsin, yövymme useamman yön meille vuokratussa asunnossa, jossa voimme tarvittaessa pestä pyykkiä sekä laittaa ruokaa. Jotta meidän ei tarvitse ostaa jokaiseen puhdistettavaan asiaan erikseen ja varsinkaan käyttää mitään teollisesti valmistettuja supermyrkkyjä, viemme mukanamme edellisessäkin postauksessani kehumani aidon Marseille-saippuan, joka sopii hiusten, ihon, pyykin ja astioidenkin pesemiseen. Marseille sopii erinomaisesti myös merinovillan ja muiden herkkien luonnonmateriaalien puhdistukseen.

Eettisesti kestävään matkailuun on myös monia muita tapoja, ja tässä oli vain siis katsaus matkamme valmisteluun. Jo pienilläkin valinnoilla ja muutoksilla kohti ekologisesti ja sosiaalisesti parempia vaihtoehtoja, voi olla lopulta hyvinkin isoja vaikutuksia. Netistä löytyy paljon hyviä vinkkejä kestävänmatkailun toteuttamiseen. Kuulisin myös mielelläni, mikä on Sinun tapasi toteuttaa ekologisempi loma.

Voikaa hyvin.

Rakkaudella, Tanja