Neurolingvistinen ohjelmointi (NLP, engl. neuro-linguistic programming)
Kun kokee tarvitsevansa uutta suuntaa elämäänsä, on yksi vaihtoehto osallistua itseään kehittävälle kurssille. Ja, mikäli kurssi antaa valmiudet auttaa, inspiroida ja kehittää muitakin on tilanne win-win, eli kaikki voittavat! Ja tämä taas vaikuttaa tavoiteltavalta tilanteelta. Edellämainittujen seikkojen motivoimana ilmottauduin Flow Mentaalivalmennuksen Hannu Pirilän vetämälle NLP:n peruskurssille. Olin tutkinut NLP:tä jo jokunen vuosi aiemminkin, ja nyt kurssin suorittamiseen löytyi kaikkinensa otollinen hetki. Nyt kurssi on siis osaltani suoritettuna, joka tarkoittaa sitä, että olen viittävaille sertifikoitu NLP-coachaaja – sertifikaatti tulee myöhemmin postitse Yhdysvalloista. Jatkokoulutuksia on tulossa, joita jo odottelen. Yksi motivaatiokoukuistani NLP-koulutukselle on monitahoiseen hyvinvointiin keskittyvän yrityksen perustaminen – tästä lisää myöhemmin!
Kurssitilat sijaitsivat itä-Helsingin Kurkimäessä. Olin mielessäni luonut romanttisen ajatuksen tunnelmallisesta tilasta jossa tuoksuu jasmiini, valot ovat himmeät ja oppimateriaaleja luemme kynttilöiden valossa. Ikäänkuin olisin menossa viikoksi lepäämään spa-hoitolan harmoniseen odotustilaan upottavan pehmeään nojatuoliin, samalla mieltäen osaksi omaa ajatustenvirtaani taustalta kuuluvia rauhallisella äänellä kerrottuja viisauksia. Opetustiloihin päästyäni yllätyin: valkoiset seinät, paljon tuoleja, pari jumppapalloa, iso televisio ja ruokailuryhmä. Kuin minkä tahansa toimiston tai koulun neuvottelutila. Ei silti lainkaan huono tämäkään. Valitessamme istumapaikkoja Hannu kehoitti meitä vaihtamaan paikkaamme joka päivä, jotta kehollisesti ja kaikkine muine aisteinemmekin saisimme aina uuden kulman oppimiseen. Myös opettajamme, Hannun, olemus henki jämäkkää eteenpäinpyrkivyyttä, sekä ulosantinsakin oli ajoittain aivan muuta kuin kuiskaavaa, mutta aina kaikin tavoin hyväntahtoista. Hannu osoitti olevansa myös erittäin hyvä tarinankertoja sekä huumorimies. Kurssilaisissa oli mukana terveydenhoidon ja -huollon ammattilaisia, liikunnan ammattilaisia, hyvinvointiin keskittyviä yrittäjiä ja yrittäjyyttä suunnittelevia, sekä moninaisia yhdistelmiä näistä.
Mielen ja aivojen toimintaan pureuduttiin hyvin syväluotaavasti, ja aivosolut laitettiinkin joka päivä tekemään töitä äärimmilleen asti. Hannu ei päästänyt meitä helpolla, mutta samaan aikaan hän antoi meille kaikki avaimet oppia ja ymmärtää opettamaansa. Ja joka kerta saimme itse päättää, mitkä tarjotuista avaimista otimme käyttöömme. Kurssilaisissa oli ensikertalaisia sekä kurssin uusijoita. Jotkut olivat uusineet kurssin useampaan otteeseen, ja jotkut olivat uusimassa peruskurssia, vaikka olivat suorittaneet jatkokurssejakin. Muutaman kurssipäivän jälkeen oivalsin miksi – opittavaa on valtavasti. Motivaatio ajaa meidät oppimaan lisää, sekä ymmärtämään ilmiöitä lähiympäristöstämme aina universaaleihin tapahtumiin asti. Motivaation puute taas pitää meidät paikallaan, tai jopa taannuttaa.
NLP ei ole terapiaa, eikä sen tarkoituksena ole sukeltaa menneisyyden syviin vesiin. ”Älä koskaan avaa sellaista laatikkoa, jota et ole itse sulkenut. Älä koskaan sulje sellaista laatikkoa, jota et ole itse avannut”. Edellä mainittuun sanontaan liittyen, heti ensimmäisenä päivänä Hannu tarjosi meille oppilaille oppimiskokemuksen, joka varmasti jäi kaikkkien paikalla olleiden mieleen. Hannu testasi uusista opiskelijoista kaikkien sietokykyä ”laatikon avaamisesta”, eli menneisyyden tutkimisesta. Välittömästi kun laatikko osoitti pienenkin merkin kohta tapahtuvasta avautumisesta, hän keskeytti toimintansa ja astui tilanteesta syrjään, antaen oppilaalle tilaa. Hän myös kertoi kaiken aikaa mihin tähtää toiminnallaan. Tällaisen testaamisen tavoin Hannu, ja me oppilaatkin opimme, missä rajoissa voimme kommunikoida ja kiinnittää huomiota vuorovaikutukseemme. Toiset meistä kestävät suoranaista ”roastaamista” ja heikkouksien esilletuomista, kun taas toisia tulee käsitellä ”silkkihansikkain”. Mietin, olisimmeko voineet oppia asian jotenkin muutoin – varmastikin. Kerrotut esimerkit vain jäävät usein laimeiksi, ja samaistuminen tilanteeseen voi olla ulkopuolisempaa. Vain yhden aistinvaraisesti koetun esimerkin kautta voimme mieltää asian ilman, että sisäistämme sen sanomaa. Kun taas, tilanteet omin silmin, omin korvin ja kaikkien käytettävissämme olevien aistimuksin koettuina ovat paljon konkreettisempia. Tällöin voimme hyödyntää kaikkia aistikanaviamme tehden päällekkäisiä havaintoja, työstäen niitä lopulta jopa mahdollisiksi oppimiskokemuksiksi asti. Toki viimeksi mainittu on meistä jokaisesta itsestämme kiinni. Motivaatio, tai sen puute määrittelee toimintaamme hyvinkin pitkälle.
Kun päänsisäistä keskustelua käydessämme kerromme itsellemme, kuinka ”inhoan ruuan laittamista, enkä edes osaa laittaa ruokaa, ja itseasiassa en edes halua oppia laittamaan ruokaa” kannattaa varmistaa, että on varaa syödä ulkona, tai että on ainakin joku, joka laittaa sinulle ruokaa, ja hyväksyä, että toisinaan voit saada hyvinkin heikkolaatuista ja mahdollisesti pahanmakuista ravinnonkaltaisia ainesosia sisältävän annoksen syödäksesi, joko itsesi tai jonkun muun valmistamana. Kun olemme tarpeeksi kauan iskeneet tiettyjä ajatuksia päähämme, niistä tulee syvään juurtuneita uskomuksia, jotka ankkuroituvat meihin sitä mukaan vahvemmin, kun vaikkapa istumme ravintolassa hyvällä illallisella miettien, mahdollisesti jopa ääneen kertoen, miten hyvää ruoka on ja en osaisi itse yhtä hyvää ruokaa laittaa. Tai, omassa keittiössä lusikoiden suuhumme hanalämmintä vettä kukkalautaselta – ”taas sama juttu, tein mautonta kesäkeittoa!” Mikäli nälkä on paras mauste, niin motivaatio on varmastikin paras opettaja. Entä, oppiiko lapsi enemmän varoitteluista ja kielloista, vai kannustuksesta? Ja mitä lapsi oppii niistä? ”Liisa, ole varovainen. Älä vain kaadu, ettet satuta itseäsi.” vs. ”Hienosti menee, Liisa. Opit kyllä. Jos kaadut niin, katso kävikö kuinkaan, sitten voit nousta ylös ja jatkaa”. Kommunikointi ja vuorovaikutus ei ole ainoastaan sanallista viestintää, vaan koostuu monista elementeistä, mm. äänenpainoista ja -sävyistä, silmien liikkeistä, kehonkielestä. Myös kommunikaatioväline itsessään on tärkeä. NLP:n avulla voimme oppia ymmärtämään sanallisen ja sanattoman kommunikoinnin vaikutuksia.
Kokeile itseksesi tai vaikka ystävän kanssa, miten monella tavalla voit esitellä itsesi, vertaa eri muotoja tavallisimpaan tapaasi esittäytyä. Mm. näinkin itsestäänselvä ja yksinkertainen toiminto voi saada uuden merkityksen pienen tarkastelun kautta tehdyllä muutoksella. ”Mitä haluan viestittää itsestäni ensikohtaamisessa?”
Käytämme päivittäin tiedostamatta ja tietoisesti NLP-tekniikoita vuorovaikutuksessa ja kommunikoinnissa, sekä omissa tavoissamme toimia ja ajatella. Hyvän etiikan mukaisesti NLP:n oppeja tulee harjoittaa vain hyvän edistämiseen sekä kehitykseen. Pienet, hyvin hienovaraiset ja hyvää tarkoittavatkin teot, sanat ja ajatukset voivat ajaa meidät ikävien seuraamusten kierteeseen, joista emme millään tunnu pääsevän eroon. Ja, kuten edellisessä kirjoituksessani Sakeaa vettä kirjoitin ympäristön vaikutuksesta lapseen, tapahtuu tämä ilmiö myös meistä itsestämmekin ulospäin ja meihin itseemme sisäänpäin, kaiken aikaa, kaikkialla. NLP onkin siis tarkoitettu kaikille, jotka haluavat kehittää mieltään ja ajattelumallejaan, sekä oppia hyödyntämään niiden kapasiteettia tehokkaammin, sekä kaikille jotka haluavat entisestään parantaa kommunikointi- ja vuorovaikutustaitojaan.
Rakkaudella, Tanja
Ps. Olin aiemmin tällä viikolla osittain eläinperäisiä ainesosia sisältämättömän ja eläimillä testaamattoman Savvy Minerals-meikki- ja ihonhoitosarjan koulutustilaisuudessa. Pop or Not? Tästä lisää myöhemmin!