Aamulla ulkona on pakkasta -25 astetta. Puhdas valkoinen lumi narskui kylmyyttään kenkieni alla ja koiramme nostelivat kinoksessa tassujaan etsiessään parasta kohtaa tehdä tarpeensa. Hekin ymmärsivät, että nyt täytyy olla nopea ja tutkia naapurin Turren lyhtypylvääseen jättämät terveiset vasta ilman lauhtuessa. Pakkanen nipisti omaakin nenääni kiiruhtaessamme takaisin kotiin. Pihapiirissämme ja naapurimetsikössämme asuu kaksi jänistä jotka ovat tallanneet polkujaan pihamme lumeen, niille osin mitkä ovat vapaana koirillemme rajatulta aitaukselta. Meidän ja jänisten lisäksi vakituisia asukkaita pihassamme ovat myös kolme harakkaa, varis, fasaani, kolme oravaa ja lukuisa määrä erilaisia pikkulintuja. Kaunis sininen hetki värjää taivasta ja puhtaan valkoista kilmaltelevaa lunta. Päivä alkaa sarastaa nopeasti ja nouseva aurinko vaalentaa läntisen taivaan sinisävyt haalean vaaleansineksi, täyttäen itäisen taivaan vaalean kullan, persikan ja vaaleanpunaisen eri sävyillä. Jänisparin tuoreet käpälänjäljet risteilevät etupihallamme, aivan kuistimme edessä. Harakat ovat linnuista ensimmäisinä tulleet yöpuiltaan istuksimaan lähipuihimme. On ihan hiljaista, missään ei näy ketään. Yksi auto ajaa ohitsemme.

Ainoastaan kolme päivää sitten, olimme mieheni kanssa vielä täysin toisenlaisessa ympäristössä Persianlahden rannikolla – seitsemän tunnin lentomatkan päässä Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa. Emiraattien talvikausi kestää joulukuun alusta helmikuun loppuun. Helmikuun puoliväliin sijoittuvan vierailumme aikaan lämpötila oli päivittäin 27-31 astetta, merivesi oli n. 24 asteinen. Lämpö ei kuitenkaan ollut tukahduttavan kuuma vaan pikemminkin suloisen kuiva, ja miellyttävä tuuli puhalsi päivittäin. Herkän ihoni vuoksi kuljin itseni vaatteilla hyvin suojaten, enkä siltikään saanut lämpöhalvausta, vaikka kävelimme päivittäin vähintään 10 kilometriä. Vettä join runsaasti. Pelastukseni armottomalta auringolta olivat myös edellisessäkin julkaisussani mainitsemani Algamariksen aurinkovoiteet – purnukat olivat todella riittoisat, suht’ hyvin levittyvät ja imeytyvät, eikä edes käyttämäni lapsille tarkoitettu SPF50 jättänyt tahmaista tunnetta iholle tai sotkenut vaatteita. Helpotin voiteen levittymistä laittamalla iholleni ensin hyvin ohuesti manteliöljyä. Algamariksen saaminen pois iholta olikin oma juttunsa, sillä voide jämähti ihoon kiinni siinä määrin, ettei se tahtonut irrota edes saunomisella sekä pesusienellä ja saippualla kuuraamalla. Nappivalinta matkavaatetukseksi oli ilmavat ja kevyet luonnonmateriaalit, myös ne Aboutin merinovillaiset housut.

Tiesin, että Emiraatit on Islamiin uskova maa ja olin tutkinut heidän uskontoonsa liittyvistä tavoista ja vaikutuksesta kulttuuriin kuten vaatetusta, seksuaalivähemmistöjä ja julkisia hellyydenosoituksia koskien. En halua käyttää ilmaisuja joista tulee mielleyhtymä uskonnon tekemistä rajoituksista, vaikka näin onkin monessa maassa ja uskonnossa. Paikalliset niqabia käyttävät naiset olivat ja tekivät asioita kuin kuka tahansa nainen käyden ystäviensä kanssa ostoksilla, ravintoloissa ja rannalla. Heillä usein myös keikkui käsivarressa jokin luksusbrändin käsilaukku. Ainoa erotus länsimaalaisiin oli vaatetus. Joten onko niqabi enemmän ongelma länsimaalaisille kuin sitä käyttäville naisille?

Itse en ole ollut koskaan aiemmin maassa jonka valtiouskonto on Islam. Tunnen muutaman Suomeen muuttaneen, Suomessa syntyneen ja kantasuomalaisen uskontonsa Islamiin vaihtaneen muslimin, jotka vaikuttavat olevan suomalaisittain katsottuna hyvinkin vapautuneita uskoonsa liittyvien tapojen suhteen – toki tähän voi vaikuttaa mm. uskonnollisilta tavoiltaan Islmamiin verrattuna erilainen kulttuurimme. Matkamme kohteina olivat Dubai ja Abu Dhabi. Dubai oli varsin aasia- ja länsimaalaistunut ja vain harvakseltaan erotti kulttuurisen monimuodoisuuden keskeltä paikallisen asukkaan. Osasta Dubaita tuli kokonaisuudessaan mielikuva kuin mistä tahansa modernista eurooppalaisesta kaupungista palmuilla ja hiekkarannalla höystettynä. Emiraatit on kunnostautuneet nimenomaan runsauden, maailman isoimpien, hienoimpien ja äveriäimpien nähtävyyksien ja kokemuksien saralla. Vaikka tiesimme tämän, siltikin Dubain yltäkylläisyys yllätti. Olimme lukeneet siellä olevasta pienestä sisälaskettelukeskuksesta, maailman korkeimmasta rakennuksesta – Burj Khalifasta – sekä monista muista ihmisen aikaansaamista superlatiiveistä, oli tuo kaikki omin silmin nähtynä ja koettuna kuitenkin mykistävää. Kulutettuamme melkein kymmenen kilometriä pelkästään Burj Khalifassa käymiseen ja sen vieressä sijaitsevan The Dubai Mall -ostoskeskuksen osittaiseen näkemiseen, alkoi sana mykistävä jo saada mielessäni myös ikävävämmän kaiun aikaan. Niin upeaa, hienoa, isoa ja ennennäkemätöntä kuin kaikki olikaan, oli tuon kaiken kääntöpuolena mm. kestämättömään kuluttamiseen rohkaiseminen. Mietin, tarvitsemmeko todella sen kaiken mitä jo pelkästään tuossa yhdessä ostoskeskuksessa oli tarjolla. Eräs ostoskeskus markkinoikin itseään sloganilla ”All You want and More”, eli vapaasti suomennettuna ”kaikki mitä tarvitset ja enemmän”.

Paikallisissa ruokakaupoissa oli usein pakkaaja valmiuksissa pakkaamaan ostokset ilmaisiin muovipusseihin ellei kassatyöntekijä pakannut ostoksia itse. Seurasimme kuinka asiakkaiden ostoksia pakattiin aikatehokkaasti useaan muovipussiin ostosten järjestystä miettimättä. Erään asiakkaan ainokainen suklaalevykin sujahti muovipussiin. Pidämme mieheni kanssa aina mukanamme vähintään yhtä kangas- tai kestokassia, ja missä tahansa myymälässä ostoksia tehdessämme ilmoitamme maksaessamme, ettemme tarvitse ostoksillemme myyjän tarjoamaa muovi- tai paperikassia. Dubaissa ja Abu Dhabissa tapamme aiheutti toisinaan hienoista silmien pyörittelyä ja ihmetystä. Asioimme vakituisesti majapaikkamme läheisessä ruokakaupassa, jossa erään ruokaostoskerran yhteydessä jälleen kieltäydyimme muovipussista. Pakatessani ruokaostoksiamme reppuuni, pyysi myyjä ystävällisesti minua ottamaan edes yhden muovipussin. Olin pari päivää aiemmin selittänyt samaiselle myyjälle maailman hukkuvan muoviin ja periaatteistamme elää mahdollisimman vähämuovisesti. Kuivan kuumalle autiomaalle rakennetussa kaupungissa ylläpidettiin makean veden sadetusjärjestelmillä istutuksia jotka eivät normaalisti pärjäisi tuollaisessa ympäristössä, entä kuinka paljon energiaa kuluu sisälaskettelukeskuksen ylläpitoon ja rakennusten ilmastointien päällä pitämiseen. Emiraattien hiilijalanjälki on yksi maailman suurimmista, mutta he ovat lähimenneisyydessä onnistuneet pienentämään päästöjään vuosi vuodelta. Ristiriitaisuuksien maa tässäkin mielessä, sillä katukuvassa ei jää epäselväksi, etteikö rahaa käytetä ensisijaisesti tehokkuus, näyttävyys ja tulojen maksimointi mielessä kun samaan aikaan Abu Dhabin laidalla on rakenteilla maailman ensimmäinen täysin uusiutuvalla energialla toimiva kaupunki Masdar City, jonka hiilipäästöt on pyritty ottamaan huomioon jo rakennusvaiheessa. Valitettavasti hanke on jossain vaiheessa rahoitusvaikeuksien vuoksi joutunut höllentämään päämääräänsä ja tavoite onkin nyt alkuperäistä suunnitelmaa 50% pienempi hiilijalanjälki. Masdar ei ole myöskään saanut osakseen sitä huomiota ja kiinnostusta mikä olisi pyöräyttänyt kaupungin toimivuutta ja kehitystä eteenpäin ja asukkaita kaupungissa on tällä hetkellä vain pieni kourallinen siihen nähden, että kapasiteettia olisi jopa 40 000 asukkaalle. Kaksi vuotta sitten The Guardian -lehden toimittaja pohti, tuleeko Masdar olemaan maailman ensimmäinen 0-päästöinen aavekaupunki, sen verran on ongelmia on tullut vastaan hankkeessa. Mielenkiintoinen ja kunnianhimoinen hanke, johon on palanut rahaa käsittämätön määrä (yli 11 miljardia euroa). Jälkiviisaana voisikin kai todeta, että Masdariin käytetyt rahat olisi voitu käyttää myös koko Emiraattien väestöä hyödyntävien hiilipäästöjen vähentämisen edistämiseksi.

Takaisin Dubaihin, joka näytti ulkoisesti hyvin siistiltä kaupungilta. Julkisia jätteidenlajittelupisteitä näimme vain muutaman ja talon, jossa Airbnb-asuntomme sijaitsi, asukkaiden roskat oli ainoastaan mahdollista laittaa lajittelemattomina sekajätteeksi. Siistijöitä kierteli ympäriinsä kaiken aikaa odottamassa milloin roska tai hiekanjyvä tippuu maahan. Myös järjestyksenvalvojia ja vartijoita oli paljon. Humalaisia tai julkijuopottelua emme nähneet lainkaan ja ihmiset melko kuuliaisesti tupakoivat siihen osoitetuilla paikoilla. Emme osanneet pelätä taskuvarkaitakaan. Kerjäläisiä tai vähempiosaisia ei näkynyt katukuvassa, lieneekö heidät siistitty sakon uhalla pois. Asuimme monikansallisella Dubai Marinan Jumeirah Beach -alueella, jossa näkyi paljon turisteja, ulkomaalaisia työntekijöitä sekä ilmeisen rikkaita paikallisia. Dubai Marinan yleinen hiekkaranta -The Beach – on ilmainen, siisti ja täynnä palveluita. Rannalla voi vuokrata n. 50 euron hintaan 2 aurinkovuodetta varjolla ja kahdella isolla pyyhkeellä aamusta auringonlaskuun. Tarjolla oli myös isoja katollisia vuoteita. Rannalla on naisten- ja miestenhuoneet, joissa on maksulliset suihkut sisällä ja ulkona, maksulliset säilytyslokerot arvotavaroille sekä ilmaiset vaatteidenvaihtokopit ja vessat. Alueella oli myös ilmaisia jalkojen virutukseen tarkoitettuja hanoja. Jumeirah Beach ja Dubai Marina itsessään on varsin eläväistä seutua, ja kaduilla onkin elämää myöhäälle aamuyöhön saakka, tämä kannattaakin huomioida asumusta valitessa. Majoituimme aivan alueen keskiössä Airbnb-asunnossa, joka oli 15. kerroksessa. Ikkunat olivat yksikerroksisesta lasista joten kaikki elämä ja kalliiden urheiluautojen kiihdytykset kantautuivat sisälle asti. Herkkäunisen kannattanee siis ottaa mukaansa korvatulpat. Moskeijoita Dubai Marinan alueella oli yllättävän vähän, ja kuulimmekin vain kerran rukouskutsun hyvin vaimeana ollessamme asuntomme parvekkeella.

Eräänä iltana rannalla istuessamme auringonlaskua katsomassa, tuli muutaman metrin päähän meistä seisomaan kymmenisen intialaiselta vaikuttavaa miestä, joillakin heistä oli eväitäkin mukanaan. He vaikuttivat asiallisilta ja kuin keneltä tahansa muultakin, joita rannalla oli. Vierellämme oli hyvin tilaa ja odotimme heidän istuutuvan syömään eväitään ja ihailemaan laskevaa aurinkoa. Miehet eivät ehtineet kauaakaan seistä paikoillaan, kun eräs rannan vartijoista tuli ja ajoi heidät pois – miehet olivat läheisellä rakennustyömaalla töissä eivätkä ymmärtääksemme statuksensa vuoksi olleet tervetulleita rannalle. Tämä tuntui meistä ikävältä ja osaltaan nakersi kokemustamme Dubaista, joka muutoin vaikutti suvaitsevalta ja ystävälliseltä. Kaikille vapaa ranta ei ollutkaan tarkoitettu ihan kaikille.

Dubaissa on toimiva julkinen liikenne – metrolinjat, raitiovaunuja, busseja ja takseja. Metro kulkee halki Dubain aina Kansainväliselle lentoasemalle asti. Uberit kulkee tietyillä alueilla. Metroissa ja raitiovaunuissa on ns. kulta- ja hopeavaunut, eli Gold card sekä Silver card-osastot. Mikäli kyseisissä vaunuissa matkustaa ilman Gold tai Silver korttia, lipuntarkastajan paikalle sattuessa voi saada sakot. Muuta eroa näillä osastoilla ei ole, kuin se, että tavallisella osastolla voi olla ruuhkaisempaa ja kultaosastolle pusketaan ilmastoinnin kautta kamalaa sitrushajustetta. Dubaissa käytimme kulkemiseen metroa ja raitiovaunua. Metro liikennöi klo 5-24 välillä. Julkiset kulkuvälineet ovat ilmastoidut. Dubaista Abu Dhabiin pääsee näppärästi ja edullisesti bussilla. Yhden suunnan hinta per aikuinen on n. 10 euroa. Busseilla matkustaessa kannattaa huomioida, että bussin etuosa on tarkoitettu naisille sekä perheille – takaosassa matkustaa naimattomat miehet. Viimeisin on ilmeisestikin kirjoittamaton sääntö, mutta linja-autojen etuosan ikkunoissa on ilmoitus naisten ja perheiden paikoista. Abu Dhabissa paikallisliikennettä hoitaa bussit ja taksit. Taksilla pääsee parikymmentä kilometriä 15 eurolla. Paikallista valuuttaa, eli dirhameja kannattaa varata mukaan, mikäli mielii taksilla matkustaa, sillä yhdessäkään käyttämässämme taksissa ei voinut maksaa luottokortilla. Myös kaikki julkisten kulkuneuvojen liput tulee ostaa etukäteen. Missä tahansa maassa luottokortilla maksaessa ostoksia kannattaa ostokset veloittaa paikallisella valuutalla, jotta Luottokunta tekee asiakkaan edun mukaisesti ajantasaisen valuuttakurssin mukaisen käännöksen euroiksi. Voit tutustua paikalliseen julkiseen liikenteeseen tämän linkin kautta.

Abu Dhabi on pyrkinyt kasvattamaan turismiaan tekemällä joitain samankaltaisia ylellisyyttä korostavia valintoja kuin Dubaikin, samalla kuitenkin säilyttäen perinteistä arabikulttuuriaan. Abu Dhabissa emme nähneet kuin kourallisen länsimaalaisia sekä pari bussillista japani- ja kiinalaisia. Täysin poiketen Dubaista, Abu Dhabissa saimme osaksemme jonkin verran pitkiä katseita, vaikkakin ihmiset olivat yleisesti hyvin ystävällisiä ja avuliaita. Abu Dhabin kaduilla ei myöskään näkynyt siistijöitä tai vartijoita. Paikallinen mies tuli kerjäämään mieheltäni rahaa munuaisleikkaukseen ja niqabiin pukeutunut nainen kerjäsi rahaa ohikulkijoilta erään kadun varrella. Yleisen siisteyden vähäisyys, virtsan ja ulosteiden haju sekä korjausta kaipaavat jalkakäytävät olivatkin huomiotaherättäviä Dubaihin verrattuna. Abu Dhabi vaikutti voimakkaan intia- ja pakistanilaishenkiseltä. Olimme Abu Dhabissa vain kaksi yötä, joten emme ehtineet nähdä kaupungista paljoakaan. Vierailu Sheikki Zayedin Moskeijaan oli ainoa prioriteettimme. Moskeija teki meihin suuren vaikutuksen – varsinkin minuun. Kyyneleet valuivat poskilleni katsellessani moskeijaa ja vielä myöhemmin ajatellessani sen kauneutta. Moskeijaan ei ole sisäänpääsymaksua ja moskeijan sisääntulossa saa ilmaiseksi lainaan vaatteen, mikäli omat ovat liian paljastavat. Naisilla hiusten peittäminen on myös tärkeää ja naisten vaatteessa onkin myös huppu tätä tarkoitusta varten. Moskeijaan sisälle mentäessä täytyy jättää kengät niille varattuihin hyllyihin. Lattiat ovat ulkotiloissa marmoria, sisätiloissa on matto. Kannattaa harkita sukkien mukaan ottamista, sillä mahdollisuus jonkin ikävän sienitartunnan saamiseen jalkoihin on hyvinkin mahdollinen. Moskeijassa ei ole paljoakaan mahdollisuuksia istua varjossa, tai edes istua, joten huonojalkaisten ja -kuntoisten kannattaa ajoittaa vierailunsa moskeijaan päivän ensimmäisiin tehtäviin, sillä paljain jaloin kovalla lattialla kävely ilman mahdollisuutta istua voi olla epämiellyttävää. Kuumuus ja pitkähköt kävelyt veivät voimat eräältä vanhemmalta saksalaisherralta, jonka vuoksi hän väsähti moskeijan pihalle auringonpaahteeseen – herra sai onnekseen apua. Moskeijassa voi osallistua myös ilmaiselle opastetulle kierrokselle – opastettujen kierrosten ajankohdat voit tarkastaa täältä.

Emiraattien tärkeimpiä tulonlähteitä öljyntuotannon ohella on mm. turismi ja varsinkin Dubai vaikuttaakin matkailijoiden tuomien rahojen toivossa katsovan monissa asioissa turistien arkisia tekemisiä läpi sormien. Asiakasystävällisyys ja -palvelu oli molemmissa kaupungeissa huipussaan – se mitä Suomessa hoitaa ja tekee yksi ihminen tai kone, on Emiraateissa samaan tehtävään palkattu usein kaksi, jopa kolmekin työntekijää. Palvelualoilla työntekijät olivat aidon ystävällisiä, avuliaita ja kiinnostuneita asiakkaistaan. Niin kutsuttuja sisäänheittäjiä oli vähän ja hekin hoitivat työnsä aiheuttamatta kenellekään vaivaantunutta oloa. Poikkeuksena Dubain Al Rasin turistibasaareissa myyjät, jotka roikkuvat hellittämättä kintereillä, emmekä viihtyneetkään niissä 20 metriä pidempää.

Paikalliset viettävät perjantaisin pitkiä ja runsaita brunsseja, joten mikäli löytää itselleen sopivan oloisen brunssiravintolan, suosittelen varaamaan pöydän jotta varmistat seurueellesi ruokaa ilman jonotusta. Myös Burj Khalifassa vierailuun kannattaa ostaa liput jo hyvissä ajoin. Lippujen hinta riippuu kellon ajasta sekä tasanteesta jolle haluat mennä. Me kävimme klo 14 tasanteilla 124-125, jotka olivat reilu 450 metrissä. Yhden aikuisen tavallinen lippu maksaa n. 32 euroa. Mikäli liput ostaa etukäteen, kannattaa paikanpäälle ilmaantua suunnilleen tuntia ennen varattua aikaa. Lippujen lunastamiseen, jonottamiseen, turvatarkatukseen ja taas jonottamiseen kuluu aikaa. Pitkä jonottaminen alasmenoonkin kuuluu asiaan. Mikäli ei halua kuluttaa aikaansa jonottamiseen, pääsee tasoille 124-125 jonojen ohi n. 80 euron hintaisella lipulla. Liikuntarajoitteiset pääsevät ohi jonojen. Huomionarvoista on myös se, ettei matkalla Burj Khalifan korkeuksiin, eikä vierailemillamme tasoilla itsessäkään ole istuimia, joten huonokuntoisille ja -jalkaisille reissu voi olla hyvinkin raskas. Liput Burj Khalifaan voit ostaa täältä.

Emiraatit, ja varsinkin Dubai vaikuttivat olevan kuin kahden tulen välissä – maalla on vahva ja vanha kulttuuri sekä siihen liittyvät perinteet, mutta toisaalta maa tavoittelee länsimaista modernismia ja onkin mahdollisten konfliktien välttämiseksi luopunut perinneasujensa käyttämisestä matkustaessaan ulkomaille, joka mielestäni on todella harmillista kertoen enemmän länsimaalaisten paineistuksesta ja asenteesta Islamia kohtaan. Ympäristötekona Masdar taas vaikuttaa suurelta askeleelta oikeaan suuntaan, mutta pinnalliselta siihen nähden, että ruohonjuuritason pieniä tekoja ei kehitetä samalla volyymillä. Masdarin kaltainen hanke olisi voinut toimia ja mahdollisesti etenisi toivotulla tavalla jossain pidemmälle kestävään kehitykseen panostaneessa maassa. Emiraatit on kuitenkin todella mieleenpainuva maa omaleimaisessa kauneudessaan. Myös sen kehitystä on mielenkiintoista seurata jatkossakin.

Haluan ehdottomasti mennä takaisin Emiraatteihin, ja olemmekin mieheni kanssa jo suunnitelleet uutta matkaa, mutta seuraavalla kerralla toivomme näkevämme muutakin kuin valtavia ostoskeskuksia. Dubain monitahoinen ristiriitaisuus sai minut arvostamaan entistä enemmän kaikkia niitä mahdollisuuksia joita minulla on, joten pihamme eläinasukkaiden elämää taas pari päivää seurattuani, lähimetsissä kulkiessani, pakkasta haistellessani, hiljaisuutta kuunnellessani ja roskani lajiteltuani, olen ollut onnellisempi kotiin paluusta kuin koskaan aiemmin.

Kauniita talvipäiviä kaikille.

Rakkaudella, Tanja